Keväällä 2020 Tutkitusti-hankkeen Dialogissa pohdittiin, saataisiinko Marinin hallituksen hallitusohjelmasta vetoapua kotimaisen yleistajuisen tiedeviestinnän krooniseen resurssipulaan. Vetoapua resurssipulaan ei saatu, vaikka OKM painottaa yliopistojen kolmatta tehtävää, korkeakoulutettujen määrän nostoa sekä merkittäviä satsauksia tutkimus-, kehitys-, ja innovaatiotoiminnan kasvattamiseen.
Tammikuussa 2023 tiede- ja kulttuuriministeri Petri Honkonen ilmaisi huolensa suomen kielen muuttumisesta ajattelun kielestä kyökkikieleksi. Ei riitä, että tutkimusta tehdään suomeksi, vaan siitä on tärkeää myös osata kommunikoida yleistajuisesti suomeksi. Tämä on juuri se rooli, jota yleistajuiset tiedeviestijät yrittävät tutkijoiden omilla ehdoilla toimiessaan täyttää.
Suomalainen yleistajuinen tiedejulkaiseminen ei kuitenkaan resursseillaan leveile. Joulukuun alussa 2022 oli epäselvää, onko esimerkiksi yleistajuisilla tiedejulkaisuilla Alustalla ja Politiikasta-lehdellä rahoitusta tulevalle vuodelle. Politiikasta on toiminut pääasiassa säätiörahoituksella, kun taas Alustaa on rahoitettu Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan kautta. Taloudellinen epävarmuus toistuu vuosittain useassa yleistajuistavassa tiedejulkaisussa.
Vuosi päättyi niin, että Politiikasta ei saanut rahoitusta toimintansa jatkamiselle nykyisessä mittakaavassa ja Alustan rahoitus väheni, mutta tutkijayhteisön aktiivisuuden ja nopean reagoinnin vuoksi julkaisun toiminta pelastui taas yhdeksi vuodeksi.
Projektiluontoisen määräaikaisen rahoituksen epävarmuus yleistajuisissa tiedejulkaisuissa vastaa myös epävarmuutta tutkijan omassa urakehityksessä. Tulevaisuuttaan ei tiedä tutkija eikä se julkaisualusta, jolla hän yleistajuisesti julkaisee.
Yleistajuinen tiedejulkaiseminen uhkaa yhä 2020-luvulla pysyä näkymättömänä työnä, jota tutkijat tekevät rakkaudesta lajiin. Pääosin vapaaehtoisvoimin toimivilla julkaisualustoilla resurssit ovat rajatut. Moni tutkija viestii tutkimuksestaan suomeksi, koska kokee sen merkitykselliseksi, vaikka suomenkieliselle popularisoinnille ja sen vaatimalle käsitteelliselle työlle voi olla stressaavaa löytää aikaa, kun tutkimuksenteon valtakieli on englanti.
Tutkijayhteisölähtöinen, tutkimukselliseen tiedonintressiin perustuva yleistajuinen tiedejulkaiseminen, jota esimerkiksi Alusta ja Politiikasta tekevät, on ketterää, koska aiheen ja kirjoittajan välissä ei ole isoa koneistoa, kilpailevia toimintalogiikoita tai merkittävää viivettä. Tutkimuksen sananvapaus toteutuu tehokkaasti. Yleistajuinen tiedejulkaiseminen tarvitsisi melko vaatimattomia rahapanostuksia. Siksi niiden jatkuva vaakalaudalla olo tuntuu murheelliselta.
Onko meillä muita arvoja kuin mittareita?
Opetus- ja kulttuuriministeriön tuloksellisuusindikaattorit rakentavat niukoista resursseista kilpailemisen kulttuuria yliopistoissa, eivätkä kuitenkaan edes huomioi yleistajuista julkaisutoimintaa.
Yhteiskunnallista vuorovaikutusta on vaikeaa mitata luotettavasti. Koska indikaattorit eivät ole vain neutraaleja mittareita vaan muokkaavat tutkijoiden toimintaa, yleistajuisten tiedejulkaisujen tekemä työ olisi tärkeää huomioida.
Talkoohenkisyys tuntuu itsepintaisesti säilyvän yliopistoissa ja korkeakoulutuskentässä tapana järjestää kaikki toiminta mahdollisimman tehokkaasti eli säästeliäästi. Jos on istunut modernin yliopiston henkilöstötapaamisissa, tietää, että työtä yliopistolla tehdään talouden ehdoilla. Siitä, mitä mittareissa tai indikaattoreissa ei näy, ei juuri puhuta, ja toiminta, johon ei osoiteta resursseja, ei siis vaikuta kannattavalta. Tällaisesta työstä ei myöskään yleensä palkita.
Kiihtyvän työn kulttuuri pakottaa yliopistolaiset jatkuvasti priorisoimaan ja valitsemaan, mihin aikansa laittaa. Korkeakoulusektoria ympäröivä tehokkuusajattelu ohjaa väistämättä myös yliopistolaisten ajatuksia – rajallinen oma aika ”sijoitetaan” mahdollisimman ”hyödyllisesti”.
Tutkimuksen ehdoilla
Yleistajuisen julkaisutoiminnan ohjaava ajatus on tutkimuksellinen tiedonintressi. Tutkimusaiheelle uskollinen esitystapa vaatii joskus näkökulmaa, joka ei ole valtavirtainen. Joskus epävaltavirtainen, outo tai epäsuosittu näkökulma on paras sisällön kannalta.
Vaikka tutkijoita ja toimittajia yhdistää (ainakin ihanteiden tasolla) pyrkimys mahdollisimman todenmukaiseen tulkintaan maailmasta, journalistisen ja päivänpolttavan näkökulman vaatimus on sisällöllinen vaatimus, joka on usein ristiriidassa tutkimuksen sisällön kanssa. Näin on varsinkin, jos tutkimus hahmottaa ja sanoittaa uutta ilmiötä. Joistakin tutkimusaiheista saa luontevan aasinsillan julkiseen päivänpolttavaan keskusteluun tai jopa someilmiöön. Aina niin ei ole, ja hyvä, ettei ole.
Yliopistojen näkökulmasta nämä julkaisualustat ovat kuitenkin erikoisuuksia, tieteen julkishyödykkeellisyyttä korostavaa kollektiivista toimintaa. Vuonna 2010 voimaan astunut yliopistolain uudistus vastuutti yliopistot omasta taloudestaan, mikä on saanut ne enenevässä määrin ajattelemaan toimintaansa talouden ehdoilla. Yritysmäinen toiminta tunnistaa muun yritysmäisen toiminnan paremmin yhteensopivana.
Siltä osin ei ehkä olekaan yllättävää, että yhä useamman yliopiston johto puhuu positiivisesti yhteistyöstä kaupallisen digitaalisen median MustReadin kanssa. MustRead Akatemia -palvelu toimii kirjoitushetkellä yhteistyössä seitsemän yliopiston tai korkeakoulun kanssa. MustReadin profiili varmasti viehättää yliopistojen johtoa, koska MustReadin kohderyhmälupaus on ”Suomen keskeisimmät päättäjät ja vaikuttajat”.
Vastakkainasettelua journalistisen tai kaupallisen median ja yleistajuisten tiedejulkaisijoiden välillä ei tarvita – on vain hyvä, että tiedeviestintä kiinnostaa kaupallisiakin toimijoita. On silti syytä pohtia, millainen rooli ja tila tutkijalähtöiselle tiedeviestinnälle jää korkeakoulutuksen ympärille rakentuneiden kannustimien myötä, jos resurssit eivät riitä moniäänisen tiedeviestinnän tukemiseen.
Suomalaisen ja samalla suomenkielisen, tutkijayhteisölähtöisen ja tieteellistä tiedonintressiä kunnioittavan populaarin tiedejulkaisemisen vakavasti ottaminen ja tukeminen ei olisi kallista, ja se olisi nopea ensiapu tiedeministeri Honkosen esittämään huoleen suomen kielen asemasta tiedemaailmassa, jonka jaamme.
