”Ihminen menettää helposti itsehillintänsä. Mikä tahansa merkityksellinen tapahtuma saa hänet melko tavalla vauhkoksi. Hyviä uutisia saatuaan hän on siinä samassa täynnä innostusta. Päinvastaisessa tapauksessa hänet voi nähdä juoksemassa ympäriinsä kuin hullu liioiteltuja liikkeitä tehden, itkien, kirkuen, heiluttelemassa käsiään raivoisasti edestakaisin. Ihmisten kokoontuminen yhteen muodostaa ikään kuin sähköisyyttä, joka saattaa heidät nopeasti epätavallisen kiihkon valtaan. Jokainen tunteen ilmaus saa vastustusta kohtaamatta sijansa kaikkien mielessä; jokainen toistaa kaikkia muita ja kaikki muut toistavat jokaista.”

Kuvaus jalkapallon MM-kisakatsomosta? Vai sittenkin mukaelma rituaalitutkimuksesta sadan vuoden takaa?

Innokkaimmat jalkapallofanit siirtyvät pois arjesta ja sen rutiineista rituaaliseen tilaan, jossa sallitaan tietynlainen poikkeava käyttäytyminen. Intohimoisimmat voivat liittyä myös Diego Maradonalle omistettuun kirkkoon, joka hahmottaa uskontonsa rakentamalla kristinuskon ja erityisesti Argentiinan katolisen perinteen mallin varaan. Kaiken kruunaa maallisten jäänteiden sijoitus pyhiinvaelluskohteeseen jalkapallostadionille – vaikka salaa.

Uskontotieteen professori Teemu Taira tarkastelee jalkapalloa uskontona alkuvuoden tekstissään Teologia.fi-sivustolla.

Sivusto tarjoaa akateemisen teologian näkökulmia ajankohtaisiin tutkimusaiheisiin. Tairan artikkeli on julkaistu helmikuussa osana laajempaa urheilua käsittelevää kokonaisuutta “Terve tosi ruumis! − Ruumiillinen uskonto ja hengellinen urheilu”, jonka kaikki artikkelit löytyvät täältä.