Ote Mikko Poutasen juhlapuheesta Allegra Lab Helsingin 10v -juhlaseminaarissa.
Yhteistyö yleistajuistavien verkkolehtien välillä mielestäni heijastelee yhteistyön henkeä tieteen kentällä laajemmin [esimerkkinä tiedejulkaisuja yhteen kokoavaa Tutkitusti -verkosto]. Tiedejulkaisemisen kentällä harvemmin ollaan erityisen tarkkoja reviiristä. Toki tieteenalojen välisiä eroja on ja niitä kunnioitetaan, mutta kun taustalla on tiedon välittäminen keskeisenä tavoitteena ja prioriteettina, sen suhteen ei synny tarpeetonta kilpailua tai nokittelua, vaan vaihdetaan kokemuksia, toimitaan yhdessä, yhteisellä asialla, ja usein yhdessä tekemisellä voidaan saada aikaan jotain enemmän tai paremmin.
Tämä puheenvuoro nojaa kirjoittamaani lukuun hiljattain julkaistussa Rosebud booksin Ruusunpiikki-sarjan kirjassa Tyhmenevä demokratia: Kriittisen tiedontuotannon tila Suomessa. Luvussani halusin nostaa esiin juuri tämän teeman, eli yleistajuisen tiedeviestinnän tutkijalähtöisenä akateemisena toimintana, joka saa liian vähän huomiota ja tunnustusta, vaikka sillä on etenkin nyt tärkeä rooli yhteiskunnallisen tietopohjan tukemisessa. Koin vastuukseni jätettyäni vastaavan päätoimittajan tehtävät silti pitää yllä tekemäni – ja niin monen muun tekemän – tiedeviestinnällisen työn arvoa.
Allegra Lab Helsingin kunniaksi on nostettava esiin etenkin yleistajuisen tiedejulkaisemisen toimijoiden kokoaminen yhteen Tutkitusti-hankkeen alla. On selvää, että tutkijat haluavat kommunikoida laajoille yleisöille, eivätkä vain kirjoittaa toisilleen. Tämä on myös lukijoiden, eli suomalaisen yhteiskunnan etu. Yleistajuinen tiedejulkaiseminen on yhä tutkijalähtöistä, vaikka se tavoitteleekin laajempia yleisöjä.
Yleistajuinen tiedeviestintä vastaa selvään yhteiskunnalliseen tiedontarpeeseen, mutta julkaisualustoilla on hankaluuksia saada kestävää ja pitkäjänteistä rahoitusta työnsä tueksi.
Edes muodollinen huomiointi, eli vaikka vain pizzat toimituskunnalle pikkujouluna, pitäisi yllä tekemiselle niin tärkeää yhteisöllisyyttä, ja vieläpä kustannustehokkaasti!
Vastaavasti julkaisuihin kirjoittavien ja niitä toimittavien tutkijoiden on vaikea osoittaa hyväksyttävästi työaikaansa tähän työhön, niin tärkeää kuin se monien kollegoittemme mielestä onkin. Yleistajuisten tiedejulkaisijoiden ja julkaisujen asema kärsii samasta rakenteellisesta aliarvostuksesta kuin moni muukin akateemisen työn muoto, jolle annetaan puutteellista tunnustusta. Toisin sanoen, se ei kerrytä meriittejä, tai ei ainakaan mitenkään itsestään selvästi. Yleistajuisia tiedejulkaisuja tuotetaan Opetus- ja kulttuuriministeriön määrittämien tiedejulkaisufoorumien ulkopuolella. Tällöin se ei myöskään näy yliopistojen tulosohjatussa rahoituksessa.
Rahoitusmalli heijastaa sitä, miten julkisesti rahoitettua yhteiskunnallista tiedontuotantoa on sidottu entistä vahvemmin osaksi tietotalouksien kansainvälistä kilpailua. Hallitukset ja monet yhteiskunnalliset toimijat vaativat yliopistoja moderneina ”tietotehtaina” tukemaan teollisuuden, yritysten sekä jopa koko kansantalouden kilpailukykyä. Akateemisen kapitalismin kulttuuri on levinnyt anglo-amerikkalaisesta akateemisesta maailmasta Eurooppaan ja edelleen myös Suomeen. Taloudellinen valta yliopistoissa on kasvanut.
Akateemiselle kapitalismille on perinteisen kapitalismin tavoin tyypillistä, että kilpailullista kulttuuria korostaessaan se ei laske arvoa yhteisölliselle julkishyödykkeiden tuottamiselle tai työvoiman uusintamiselle. Jälkimmäistä voisi korkeakoulujen kohdalla kutsua ”akateemiseksi kodinhoitotyöksi”, joka uusintaa akateemisen työn sosiaalisia edellytyksiä, tuottaa yhteisöllisyyttä ja merkityksellisyyttä tutkijoille, mutta jolle ei esimerkiksi rahoitushakemuksissa – tai työnhaussa – lasketa arvoa. Vaikka akateemisen kodinhoitotyön termiä on käytetty feministisessä tutkimuksessa kuvaamaan nimenomaan naisten aliarvioitua työpanosta, käytän sitä tässä kuvatakseni aliarvostettua mutta yhteisöllisesti merkityksellistä akateemisen työn edellytykset mahdollistavaa uusintavaa toimintaa yleensä.
Yleistajuinen tiedejulkaiseminen ei toisin sanoen mahdu ennalta määriteltyihin malleihin siitä, millaista akateemisen ja ennen kaikkea kriittisen yhteiskunnallisen tiedon tuottamisen tulisi olla tullakseen tunnustetuksi arvokkaana taloudellisessa mielessä. Yhteiskunnallinen kriittinen tiedonintressi törmää yhä useammin tutkimuksen välinearvoistumiseen. Kilpailu rajatuista resursseista, tutkijoiden tapauksessa ensisijaisesti ajasta, on aitoa, ja jatkuvasti syvenevää.
Tutkijoita motivoi usein ensisijaisesti tiedontuottaminen itseisarvona ja julkishyödykkeenä, eikä sen taloudellinen potentiaali. Vapaaehtoisuuteen pohjaava toiminta on parhaimmillaan vapauttavaa, akateemisen työn tekemistä itseohjautuvan tieteentekijän omilla ehdoilla.
Niin yleistajuista kuin tavanomaistakin tiedejulkaisutyötä tehdään Suomessa tyypillisesti pienten tieteellisten seurojen kautta, niin sanotusti rakkaudesta lajiin oman virallisen työajan ulkopuolella. Sylvia Federici kutsuu tätä palkatonta mutta tarpeellista ja merkityksellistä työtä rakkauden työksi (engl. labour of love). Se on työtä, joka on tärkeää meille, mutta se myös kuluttaa. Yleistajuisten tiedejulkaisujen laaja kirjo itsessään osoittaa tiedeyhteisön valmiuden sijoittaa aikaansa ja energiaansa akateemisen kapitalismin logiikkaa vastaan ja yhteisöllisen ja omaehtoisen akateemisen kodinhoitotyön puolesta. Se ei kuitenkaan synny ilman työtä ja vaivaa, eli resursseja.
Yleistajuiset tiedejulkaisutkaan eivät yksin paranna julkista keskustelua, mutta tutkijalähtöinen yleistajuinen tiedejulkaiseminen on julkaisugenre, joka toimii tutkijayhteisön omilla ehdoilla ja epäkaupallisesti, tieteen ja tutkimuksen roolia julkishyödykkeenä kunnioittaen. On syytä pohtia, millainen rooli ja tila tutkijayhteisöstä lähtöiselle omaehtoiselle tiedeviestinnälle jää korkeakoulutuksen ympärille rakentuneiden kannustimien myötä, jos resurssit eivät riitä moniäänisen tiedeviestinnän tukemiseen, tai jos edes sen arvoa ei kyetä tunnistamaan, urameriiteistä puhumattakaan.
”Tänään Allegra Lab Helsingin juhlaseminaarissa haluankin lausua kiitoksen kaikille niille, jotka pitävät yleistajuista tiedejulkaisemista, ja toki kaikkea suomalaista ja suomenkielistä tiedejulkaisemista, arvossaan. Pienellä kielialueella ja rajatuilla resursseilla, tehdään esimerkillistä ja antaumuksellista työtä tieteen hyväksi. Sille ei voi laskea hintaa, se on korvaamatonta. Niin Tutkitusti-hanketta kuin Politiikasta-verkkolehteäkin rahoitti Koneen säätiö, mistä myös haluan etenkin [viime] syksyn uutisten valossa varauksetta kiittää tieteen ja tutkimuksen edistämisestä .”
Mikko Poutanen, 7.11.2024. Allegra Lab Helsinki ry:n 10-vuotisjuhlaseminaari
