“Me ja muut” -ajattelu on ihmiselle erittäin tyypillistä, mutta sen ei aina tarvitse johtaa erilaisuuden pelkoon ja muukalaisvihaan. “Toisiin” liitetty eksotiikka voi saada myös positiivisen arvolatauksen. Se saattaa ulkopuolisuutensa ja kaukaisuutensa vuoksi näyttäytyä hyvänä ja haluttavana, niukkana resurssina, ja tuottaa siten arvoa. Oman yhteisön ulkopuolelta tulevat esineet nähdään usein erityisellä tavalla arvokkaina. Sama voi päteä vaikkapa tietystä kulttuuripiiristä tulevan taiteen erityiseen arvostukseen.

Tutkija Matti Eräsaari on tutkinut vaihdon ja arvon rakentumista Fidžin saarilla. Hän kirjoittaa tässä artikkelissa ksenofobiasta, ksenofiliasta ja siitä, mitä arvo on.

“[E]ntä jos meilläkin keskustelua ohjaisi ajatus muukalaisuudesta positiivisena arvona? Voisimmeko tunnistaa tai paikantaa sellaisia pisteitä, joissa yhteiskunnalliset arvot määrittävät talouden arvoja yhtä konkreettisesti kuin siirtomaa-aikaisella Fidžillä, missä muukalaisrahaa pumpattiin rahamarkkinoille pikemmin kuin valtionrahaa muukalaismarkkinoille?“

Lue artikkeli täällä