Tiedejulkaisemisen kansainvälistyminen on nostanut englannin kielen valta-asemaan akateemisessa keskustelussa. Yhteinen kieli helpottaa ajatusten vaihtoa ja mahdollistaa tutkimukselle laajempaa näkyvyyttä. Tieteen yksikielistyminen on kuitenkin tuonut mukanaan myös haasteita.
Englannin kielen valta-asema eriarvoistaa
Vaikka englanti dominoi tällä hetkellä tiedejulkaisujen maailmaa, vilkkaita keskusteluja käydään myös muilla kielillä. Vuonna 2017 julkaistiin yli 9 000 vertaisarvioitua ei-englanninkielistä tiedeartikkelia; suurimmat kielialueet ovat ranska, saksa, espanja ja kiina.
Myös Suomessa kotimaisen tiedejulkaisemisen kulttuuri on voimissaan. Kiitos tästä kuuluu valtioavusteiselle seuraperustaiselle tiedekustantamiselle sekä suomenkielisiin kirjoihin keskittyville tiedekustantajille.
Tutkijan uran alkutaipaleella on usein helpompi aloittaa tiedejulkaiseminen omalla äidinkielellä. Kansallisia ja alueellisia julkaisuja ei kuitenkaan arvosteta akateemisella urapolulla ja rahoitusmalleissa kansainvälisten tavoin.
Muilla kielillä julkaiseminen on arvokasta myös alueellisille ja kansallisille tiedekeskusteluille sekä niihin kytkeytyvälle yhteiskunnalliselle kehitykselle. Paine englanninkieliseen julkaisemiseen ohjaa tiedon virtoja globaaleihin tiedeyhteisöihin, mikä asettaa paikalliset tiedeyhteisöt, päättäjät ja kansalaisyhteiskunnan eriarvoiseen asemaan tiedon saavutettavuudessa.
Anglosaksinen valta-asema ylläpitää lisäksi globaalia eriarvoisuutta. Arvostetuimmat tiedelehdet suosivat usein länsimaisten tutkijoiden julkaisuja, eikä edes viittauksia muun kuin englannin kieliseen tutkimukseen aina hyväksytä. Kalliit käännösmaksut vaikeuttavat etenkin globaalista etelästä tulevien tutkijoiden mahdollisuuksia saada työtään näkyville.
Tiedejulkaisemisen monikielinen historia
Monikielisyyden merkitys korostuu maantieteen kaltaisilla aloilla, missä tutkimustiedon alueellinen moninaisuus ja juurruttaminen ovat avainasemassa. Maantieteilijätkin kohtaavat usein englanninkielisissä konferensseissa ja julkaisevat tutkimuksiaan englanniksi.
Katsaus suomalaisen maantieteen julkaisun Fennian historiaan osoittaa, että aina ei ole toimittu näin. Vuonna 1889 perustetun lehden julkaisukielet olivat ranska, saksa, ruotsi ja suomi. Ensimmäinen englanninkielinen artikkeli julkaistiin vuoden 1912-1913 taitteessa, ja seuraavan viiden vuosikymmenen ajan lehti julkaisi artikkeleita säännöllisesti neljällä kielellä.
Tiedejulkaisemisen kansainvälistyminen alkoi näkyä Fenniassa 1950-60 luvuilla. 1970-luvun puoliväliin mennessä se muutti nimensä ja julkaisupolitiikkansa englanninkielisiksi. Näin on tänäkin päivänä, Fennian noudattaessa tiedejulkaisemisen kansainvälisiä standardeja.
Populaaritiedejulkaisut monikielisyyttä edistämässä
Fennia etsii tutkitun tiedon anglosaksiselle hegemonialle vaihtoehtoja. Tiivistämällä yhteistyötä populaarin Versus-verkkojulkaisun kanssa pyritään laajentamaan tutkitun tiedon saavutettavuutta suurille yleisöille.
Fennia ja Versus pitävät tärkeänä, että tutkimustieto vaikuttaa niissä paikoissa ja yhteiskunnissa, joita se koskee. Tänä keväänä kokeilimme monikielistä populaarin tiedejulkaisun formaattia: Fenniassa englanniksi julkaistusta Venäjän jätepolitiikkaa käsittelevästä artikkelista toimitettiin Versuksessa rinnakkaiset yleistajuiset debatit englanniksi ja venäjäksi. Molemmat lukeutuvat luetuimpiin julkaisuihin Versuksessa, ja jälkimmäinen saavutti suuren yleisömäärän erityisesti Venäjällä.
Kokeilu yllätti positiiviset, ja haluamme jatkossakin kokeilla erilaisia monikielisiä julkaisutapoja. Seuraava, nuorten ilmastoaktivistien Fridays for Future -liikettä koskeva projekti on jo tulilla. Tarkoituksena on kutsua nuoria ympäri maailman kommentoimaan Fenniassa pian julkaistavaa nuorten ilmastokansalaisuutta käsittelevää artikkelia omalla äidinkielellään.
Kannustimia tarvitaan myös yliopistoista
Tieteen popularisointiin, etenkin monikielisesti, liittyy paljon haasteita. Se vaatii huomattavan määrän panostusta niin kirjoittajilta, toimittajilta kuin julkaisijoilta. Käännös- ja toimitustyö saattaa vaatia myös ulkopuolista apua.
Monen muun populaarijulkaisun tavoin Versus tasapainottelee epävarmalla rahoituspohjalla. Toimitustyötä tehdään pääosin voittoa tavoittelemattomien tieteellisten seurojen tuella sekä toimittajien tiedeviestinnällisen intohimon voimin.
Tutkimustiedon saavutettavuuden esteenä ovat siis pitkälti taloudelliset resurssit. Samaan aikaan monilla tahoilla peräänkuulutetaan tutkimuksen merkitystä paikallisissa ratkaisuissa ja päätöksenteossa.
Populaarijulkaisut pystyvät tuskin yksin vastaamaan tiedejulkaisujen anglosaksisen valta-aseman luomiin haasteisiin. Ne voivat kuitenkin mahdollistaa tutkimuksen laajempaa näkyvyyttä ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta.
Siksi olisi toivottavaa, että niin yliopistot kuin rahoittajatahot tukisivat vahvemmin tiedettä popularisoivaa toimitustyötä ja tutkimusta. Parhaimmillaan monikieliset populaarijulkaisut edistävät sekä moninaisempaa että tasa-arvoisempaa tutkitun tiedon saavutettavuutta.
