Tutkittu tieto on vahvasti läsnä koulussa
Tutkittu tieto osana koulutusta ja kasvatusta tuntuu niin itsestäänselvyydeltä, että blogin otsikko saattaa saada hymähtämään huvittuneesti. Mihinpä sitä tietoa ei tarvittaisi? Sehän on kaikkialla läsnä. Silti moni opettaja ja kasvattaja usein kokee, että pitäisi lukea lisää ja olla paremmin perillä viimeaikaisesta tutkimuksesta.
Suomessa on vahvasti tutkimukseen perustuva opettajankoulutus. Opettajista tulee myös tutkijoita, sillä jokainen tutkinnon suorittanut on tehnyt myös oman tutkimuksensa ja näin ollen saanut kokemusta tutkimuksellisesta ajattelusta ja tutkitun tiedon tärkeydestä. Tämä osaltaan vaikuttaa siihen, että opettajat tiedostavat hyvin tutkitun tiedon merkityksen. Opettajat arvostavat tutkijoita ja soveltavat tutkimustietoa työssään päivittäin. Haasteeksi muodostuu, että pääsy tiedon äärelle ei ole ongelmatonta: hektisessä arjessa on vaikeaa löytää aikaa perehtymiselle, kun akuutisti hoidettavat asiat vievät opettajan ajan.
Lohdutuksena opettajalle todettakoon, että kouluissa käytettävät oppimateriaalit ovat pitkälti toisten opettajien ja tutkijoiden tekemiä, eli oppimateriaalit itsessään ovat (jo) tutkimusperustaisia. Samoin koulussa toteutettava opetussuunnitelma perustuu uusimpiin käsityksiin yksilön ja yhteisön oppimisesta sekä niistä tiedoista ja taidoista, joita yhteiskunnassa tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa. Näin ollen tutkimusperustaisuus on vahvaa koulussa kaiken kaikkiaan, vaikka sen arjen työssä monta kertaa unohtaa.
Mihin opettaja tarvitsee tutkittua tietoa?
Tutkimus on laajasti läsnä koulussa, vaikka sitä ei aina huomaisi. On kuitenkin myös tilanteita, jossa tutkimuksen merkitys korostuu. Näin on esimerkiksi silloin, kun käsiteltävä aihe herättää voimakkaita mielipiteitä.
Eräs opettaja kuvasi, että hänelle on erityisen tärkeää nojautua tutkittuun tietoon silloin, kun puhutaan esimerkiksi radikalisaatiosta tai terrorismista. Näin tutkittu tieto ja mielipiteet eivät sekoitu ja taustoja pohdittaessa on saatavilla joitain yleisiä suuntaviivoja sekä esimerkiksi eri maiden yhteiskunnallisten kontekstien avausta.
Tutkittu tieto auttaa opetustilanteessa pääsemään yleisemmälle tasolle, mikä mahdollistaa myös haastavina koettujen aiheiden käsittelyn ilman aihepiirin henkilökohtaistumista. Tutkittu tieto auttaa myös tarkastelemaan ilmiöitä monista eri näkökulmista, kuten esimerkiksi tieteenaloittain. Muun muassa tästä syystä samainen opettaja nosti yhdeksi tärkeimmistä yliopistotutkintonsa ansioista sen, että hän osaa seurata oman alansa ajankohtaista tutkimusta.
Toinen opettaja korosti niin ikään tutkitun tiedon tärkeyttä opettavan aineen asiasisältöjen hallinnassa ja sen päivittämisessä, sillä tieto on luonteeltaan kehittyvää ja täydentyvää. Ne opit, jotka vuosikymmen tai kaksi sitten olivat tätä päivää, kaipaavat päivittämistä ja täydentämistä. Ja vaikka ympyrän pinta-alan kaavaan ei olekaan koskettu edellisten vuosikymmenten aikana, myös käsitys ihmisen oppimisesta ja pedagogiikasta kehittyy. Sisältöoppimisen lisäksi opettajan tulee päivittää pedagogista osaamistaan ja kokeilla rohkeasti uusia menetelmiä, sillä oppilaat omaksuvat tietoa eri tavoin. Opettajan osaamista on myös kyky eriyttää opetusta niin, että se tukee erilaisia oppijoita. Sekä opetuksen sisältöihin että pedagogiikkaan liittyvän tiedon päivittämiseen on onneksi tarjolla eri tahojen monipuolista täydennyskoulutusta, joten yksin ei tarvitse jäädä moninaisten vaatimusten keskellä.
Kartta, kompassi ja karttamerkit – helpotettuja väyliä tutkittuun tietoon
Tutkittua tietoa tarvitaan monessa kohtaa ja monessa muodossa osana koulun toimintaa. Olennaista on, että opettajilla ja kaikilla aiheesta kiinnostuneilla olisi helppo ja selkeä väylä päästä tiedon äärelle. Kun aikaa on käytössä rajatusti, ei ole mahdollista seikkailla tietokannoissa ja hakupalvelimilla päivätolkulla. Oppilailla ja opiskelijoilla on vielä rajatummat mahdollisuudet ja osaamista karsia informaatiotulvan seasta olennainen ja luotettava tieto. Tätä toki harjoitellaan oppilaitoksissa päivittäin, samoin kuin kriittistä ajattelua ja tiedon arviointia.
Niin opettajalla kuin oppilaalla on hyvä olla kartta ja kompassi, eli helpotettuja väyliä tiedon hakuun ja hankintaan. Kartan ja kompassin lisäksi pitää osata karttamerkit, muuten tie tyssää heti alkuun. Niinpä tutkimustietoa olisi hyvä olla saatavilla ymmärrettävässä muodossa, kuten yleistajuisina blogikirjoituksina tai tutkijan haastattelun muodossa, jolloin olennainen tieto ja ymmärrettävimmät karttamerkit selityksineen löytyvät. Monta kertaa tutkittavan ilmiön yleislinjojen ymmärrys riittää määrittämään, suunnistusmetaforaa jatkaen, mennäänkö metsään vai aukealle.
Olennaista informaatioyhteiskunnassamme on myös tietää, kuka tietää. Kun oma ymmärrys ja tietämys saavuttaa rajansa, on hyvä tietää, kuka tai ketkä asiaa ovat tutkineet ja keillä on asiasta monipuolisempi ymmärrys. Myös tähän tarvitaan helppoja väyliä, eli tutkijat asiantuntemusalueineen olisi hyvä olla löydettävissä ilman tuntien harhailua epäselvässä maastossa tai yliopistojen vaikeaselkoisilla nettisivuilla. Helpotettu väylä mahdollistaa esimerkiksi asiantuntijan haastattelun tai vierailun oppilaitokseen, jolloin tutkija voi avata teemaan tarkempia ja eritellympiä näkökulmia. Yleensä tilanteissa voittavat kaikki, koska tutkijalle on mielekästä päästä puhumaan erityisosaamisalueestaan asiasta kiinnostuneelle yleisölle. Vuorovaikutuksessa kaikkien ymmärrys syvenee.
