Tutkitusti järjesti 24.11.2025 somekentän muutoksia kartoittavan koulutustapahtuman tiedejulkaisijoille. Tapahtumassa pohdittiin, kuinka yleistajuiset tiedejulkaisut voivat parhaiten tavoittaa kohdeyleisönsä muuttuvassa someympäristössä.
Verkossa pidettyyn tapahtumaan osallistui ympäri Suomea yli 80 tiedeviestinnästä kiinnostunutta kuulijaa. Päivän polttavaa teemaa, videomuotoisen tiedejulkaisemisen mahdollisuuksia ja rajoitteita, hahmotettiin ensin avoimessa luentotilaisuudessa ja tämän jälkeen vielä Tiedeviestintää TikTokissa -pientyöpajassa.
Aihealue herätti aktiivista keskustelua ja tapahtuma sai paljon kiitosta. Tämä artikkeli kokoaa yhteen keskeisiä huomioita puheenvuoroista ja työpajasta.
Kiitämme Suomen tiedekustantajien liittoa tapahtuman rahoituksesta ja kaikkia mukana olleita hienosta iltapäivästä tiedeviestinnän parissa!
Tiedejulkaisija hajaantuneiden yleisöjen jäljillä
Koulutustapahtuman ensimmäisen puheenvuoron piti antropologi ja tiedetoimittaja, entinen AntroBlogin päätoimittaja Suvi Jaakkola. Jakkola pohti, miten tiedejulkaisut voivat vastata aikaan, jossa yleisöt ovat hajaantuneet omiin kupliinsa ja some täyttyy tekoälyn tuottamasta sisällöstä. Puheenvuorossa hahmottui tulevaisuus, jossa tiedejulkaisun kilpailuetu on sen inhimillinen ote ja sen kyky rakentaa luottamusta yleisöönsä.
Seuraavat puheenvuorot Vihatohtori-hankkeen filosofian tutkija Jani Sinokilta ja väitöskirjatutkija Tilda Nergiltä sekä Matters Now -kollektiivin dokumentaristeilta Ada Johnssonilta ja Milla Radaellilta tarjosivat lisää käytännön näkökulmia siihen, miten tiedejulkaisijan on mahdollista tavoittaa kohdeyleisönsä ja parantaa tutkitun tiedon näkyvyyttä.
Somekuplista aloittaminen on ainoa tapa päästä niistä pois
Kohdeyleisön tavoittamisessa riittävä pohjatyö on merkittävä. Jaakkola toteaa pienen, hyvin rajatun ja suunnitellun julkaisumallin olevan parempi kuin laaja epämääräinen läsnäolo kaikilla kanavilla. Eri alustoilla on eri funktio, joka palvelee siellä olevaa yleisöä.
Esimerkiksi Vihatohtori-hankeessa on menty alustalle (TikTok), jossa tavoiteltu yleisö liikkuu, tarkkailtu, millainen sisältö tähän yleisöön (nuoriin miehiin) tyypillisesti vetoaa ja pohdittu, miten hankkeen sisällön voisi sovittaa jo olemassa olevaan sisältövirtaan.
Tärkeää on toimivan äänensävyn löytäminen: Onko se holhoava? Käskevä? Neuvonantaja? Vanha ja viisas? Miten puhua niin, että viesti myös otetaan vastaan?
Pelkkä tieteen yleistajuistaminen ei riitä
Koulutuksessa pohdittiin, mikä tekee yleistajuisesta tutkimuksesta someyleisön silmissä kiinnostavaa.
Jos faktapohjaisen sisällön haluaa menestyvän somessa, on se pakko muotoilla muun somesisällön malliin. Sitä ei silti tarvitse keventää, vaan kyse on sisällön rytmin ja julkasumuodon päivittämisestä nykyisen somevirran logiikkaan sopivaksi, ohjeistaa Jaakkola. Yksi esimerkki tästä on hyvin nopeatempoiseksi muokattu video, jossa tutkija “tykittää tavaraa”.
Ihmiset tulevat somealustoille viihtymään, mutta myös etsimään tietoa. On hyvä miettiä, voisiko oman julkaisun liittää aiheisiin, jotka jo valmiiksi kiinnostavat ihmisiä. Vihatohtori-hankkeessa on esimerkiksi huomattu, ettei pelkästään tutkimuksesta viestiminen ole paras tulokulma, vaan jonkinlainen interventio on vaikuttavampi.
Vihan filosofiasta viestiessä yksi tehokeino voi olla vastanarratiivin puheetapaan mukautuminen. Näin paitsi tuodaan esiin tutkittua tietoa, myös valotetaan niitä mekanismeja, joita niin sanotut vihapuhujat ja vihan myyjät somessa käyttävät.
Koukuttava tieteellinen sisältö
Sama pitää paikkansa, kun Matters Now -kollektiivi sovittaa dokumentaarista sisältöä ja yleistajuisia tutkijahaastatteluja somevirtaan. Kollektiivin puheenvuoro havainnollisti, kuinka onnistuneesti muotoiltu somevideo voi nousta viraaliksi ilman, että tiedeviestijän tarvitsee maksaa mainonnasta.
Maksetun panostuksen sijaan on hyvä satsata videon ensimmäisten sekuntien “koukkuun”, joka määrittää sen, kiinnostuuko katsoja vai viilettääkö tämä videon ohi.
Hyvä koukku on yleensä alle viisi sekuntia. Se toimii vähän kuin klikkiotsikko ja tiedeviestijänä sen käyttö voi tuntua uhkarohkealta vedolta. Koukut kuitenkin paitsi parantavat sisällön näkyvyyttä, myös helpottavat sisällöntuotantoa, sillä niille löytyy valmiit formaatit.
Vinkki! Työpajassa opittua: Hae TikTokista #hooks ja löydät paljon ideoita ja esimerkkejä koukkuja varten.
Kotikutoisuudessa on inhimillisyyttä!
Puheenvuoroissa toistui myös ajatus siitä, ettei tiedeviestijänkään somesisällön kannata olla turhan viimeisteltyä tai kaavamaista.
Tekoälyn suoltaessa someen kaavamaista tai “ammattimaista” sisältöä, käsintehdyn näköinen tai omaleimaisen kuuloinen sisältö ei välttämättä ole enää paha asia tai viesti huonolaatuisuudesta. Kotikutoisuudessa on inhimillisyyttä!
Myös työpajassa korostettiin sitä, että erityisesti TikTokissa siistin ja viimeistellyn sisällön sijaan aitous, rentous, välittömyys ja reaktiivisuus on se, mikä palkitsee. Spontaanin näköinen lopputulos on siis lähtökohtaisesti pidetyin.
Omilla kasvoilla esiintymisen haasteet
Spontaanissa, vlogimaisessa sisällössä omilla kasvoilla esiintyminen on usein olennaista, mutta onko se välttämätöntä?
Koulukseen osallistuneita huoletti, kuinka sisällön innoittamaa keskustelua kommenttikentässä on vaikea ennakoida ja se lähtee helposti epätoivotuille teille. Valitettavaa on, kuinka paljon somevastaanottoon vaikuttaa vaikkapa esiintyjän sukupuoli, ulkonäkö tai puhetapa.
Vaikka kasvot kiinnittävät huomiota ja ovat tärkeä vaihtoehto näkyvyyden kasvattamiseen, keskustelussa muistutettiin, ettei tämä ole ainoa väylä tai pakko. Ei etenkään oman hyvinvoinnin kustannuksella.
Luottamusta voi rakentaa myös muin keinoin, kuten käsintehdyllä tyylillä tai avoimuudella. Kasvottoman sisällön kohdalla katsojan kynnys lähteä jakamaan sisältöä eteen päin omassa somessa voi olla pienempi, mikä ruokkii algoritmia ja lisää julkaisujen näkyvyyttä.
Vinkki! Matters Now muistuttaa: Ensimmäiset minuutit ja tunnit julkaisemisen jälkeen merkitsevät paljon levikin kannalta. Joko sinulla on omat tutut tukijoukot, joilta julkaisusi saavat tykkäyksiä, kommentteja tai jakoja? Myös yhteisjulkaisut kannattavat!
Vaikuttavaa julkaisutoimintaa pienin resurssein
Koulutustapahtumassa esiin nousi myös kysyntä ja kiinnostus yhteisille tiedejulkaisijan videotemplaateille, joita Tutkitusti-verkoston yleistajuiset tiedejulkaisut voisivat viestinnässään hyödyntää.
Tidejulkaisijat toimivat hyvin pienillä resursseilla ja tästä syystä voisivat hyötyä keskitetystä avusta somevideoiden tuotantoon. Alustavasti pohdittiin, että Tutkitusti voisi ryhtyä tuottamaan ja tarjoamaan verkoston tiedejulkaisijoille yhteiseen käyttöön tarkoitettuja, jaettuja sosiaalisen median videotemplaatteja.
Sittenkin pois somesta?
Somekäyttäjät ovat syystäkin entistä epäluuloisempia ja kriittisempiä, muistuttaa Jaakkola. Jotkut sanovat, että ihmiset lopettavat somen kuluttamisen koska siellä ei ole mitään inhimillistä tai aitoa.
Samalla kun tiedeviestijä pohtii, miten parhaiten istuttaa tutkittu tieto sopivaan videotemplaattiin trendaaville somealustoille, kannattaa tämän pitää mielessä myös valtavirtasomesta erilliset jakeluinfrastruktuurit, kuten sähköpostilistat.
Kun sosiaaliseen mediaan tuotetun sisällön aitouden ja totuudenmukaisuuden rajat häilyvät, etsivät ihmiset keinoja seurata sisältöä ilman somea. Kenties juuri tiedejulkaisija olisi oikea henkilö tarttumaan tähän muutoksen aaltoon.
