Hyvät juhlavieraat,
olemme kokoontuneet tänne Helsingin ja koko Suomen historialliseen keskustaan Senaatintorille, paikkaan, josta historiantutkijat Anja Nevanlinna ja Laura Kolbe ovat todenneet: ”Täällä tuotettiin suomalaisuus, tänne rakennettiin eurooppalaisten esikuvien mukainen pääkaupunki, täällä on mielenosoituksin tuotettu kansalaisyhteiskuntaa.”
Ei ole syytä tyytyä yhtään vähempään ylevyyteen nyt kun onnittelemme 10-vuotiasta Allegra Lab Helsinkiä. Allegra on yhdistys, joka toimii tieteen ja taiteen välimaastossa, ja jonka sääntömääräisenä tehtävänä on luoda tieteelle ja taiteelle uudenlaisia ilmaisumuotoja ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta.
Yhdistyksen uunituoreen historiikin johdannossa todetaan, että: ”Kokeiluluontoisuus ja jopa anarkistisuus ovat Allegran projekteille tyypillisiä. Erityisesti toiminnan alkuvaiheissa useat projektit kommentoivat käynnissä olevia yliopistomuutoksia mukaan lukien akateemisen maailman jatkuvasti voimistuva hierarkkisuus. Käytännössä kritiikki kanavoitui näyttäviin performansseihin, joita kutsuimme protestikarnevaaliksi.”
Minulla oli yliopistolaisena itsellänikin kunnia osallistua näihin protestikarnevaaleihin, joiden aikaan, vuosina 2015 ja 2016 tunsimme jo nahoissamme 2010 voimaan tulleen uuden yliopistolain aiheuttamia huononnuksia kuten kiristyvän suoritusmittaamisen, managerialistisen johtamistavan sekä lyhyiden työsuhteiden aiheuttaman epävarmuuden. Valtionjohto pani tuolloin toimeen myös historiallisen suuret yliopistorahoituksen leikkaukset.
Ja kuten tiedämme, ei tässä vielä kaikki: noina vuosina kuulimme tyrmistyneinä seuraavat yliopistomaailmaa hyvin ymmärtämättömästi luonnehtivat lausunnot: ”lue vähän, mutta älä lue liikaa, ettei sinusta tule akateeminen” ( lausujana tuolloinen Helsingin yliopiston hallituksen jäsen Jorma Ollila); ”Maailman huipulle tähtäävä maa ei voi olla tyytyväinen eikä tyytyä tilaan, jossa sen korkein huippu – tiede ja tutkimus – yltää kyllä hyvään, mutta ei maailman kärkeen” (lausujana tuolloinen opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen) sekä ”luen mieluummin virkamiesten raportteja kuin päivystävien dosenttien sepustuksia” (lausujana tuolloinen pääministeri Alexander Stubb). Näiden tiedettä ja tutkimusta avoimen vähättelevien lausuntojen jälkeen oli selvää, että meidän yliopistolaisten oli älähdettävä tavalla, jossa kertaheitolla konkretisoituisi yliopisto-opintojen tärkein anti: kriittinen ajattelu, analyyttisyys sekä historian, kulttuurin ja yhteiskunnallisten kehityskulkujen laaja-alainen ymmärrys. Tieteen peruseetosta ymmärtämättömiin möläytyksiin oli vastattava tieteellisen tarkasti, monimuotoisesti, monikielisesti – Vivat academia! – moniäänisesti, ja koko yliopistotradition tuhatvuotisen perinnön massalla. Nyt, lähes kymmenen vuotta myöhemmin totean, että en osaa kuvitella tällaisiin yhtä aikaa performatiivisiin ja asiapitoisiin protesteihin parempaa yhteisöä kuin Allegra Lab Helsinki, jonka porukoista löytyy paitsi uskallusta myös kriittistä ja asiantuntevaa ajattelua nousta yksiäänisiä, vallitsevia yhteiskunnallisia tendenssejä vastaan.
Toisenlaisten todellisuuksien maalailu ja niiden välitön konkreettinen mallintaminen ovat aina kuuluneet Allegran vahvuuksiin. Allegrassa onkin onnistuttu siinä, mistä monet yhdistykset vain haaveilevat: on yhtä aikaa ideoitu ja toteutettu, kokeiltu ja opittu, ja on luotu kokonaan uudenlaisia toimintatapoja tutkimuksesta kirjoittamisen ja viestimisen kentille.
Vuodesta 2017 Allegra on julkaissut yleistajuisia suomenkielisiä tiedejulkaisuita yhdistävää tiedeviestintäkonseptia Tutkitusti. Sen ideana on tuoda ajankohtaisiin ilmiöihin monitieteisiä näkökulmia sekä somekanavissa että erilaisissa tapahtumissa.
Sittemmin Tutkitusti.fi -alustaksi muotoutuneen median hienoin – ja näinä yliopistojen englanninkielistymisen aikoina myös suorastaan vallankumouksellinen! – elementti on se, että niin blogin kuin kaikkien sen alla pöhisevien muidenkin somekanavien kaikki tekstit ja julkaisut ovat suomenkielisiä. Tämä liittyy Allegran kirkkaaseen visioon, jonka mukaan suomen kielen tulee olla elävä ajattelun ja tutkimuksen kieli, koska vain siten tutkimus voi vahvistaa tieteen roolia yhteiskunnallisessa keskustelussa, ja myös poliittisessa päätöksenteossa. Uskon, että jokaiselle tutkijalle on koko lailla selvää, että Suomessa asioista, ja etenkin Suomen asioista ajatellaan ja keskustellaan syvällisimmin, perusteellisimmin ja moniuloitteisimmin juuri suomen kielellä.
Aiemmin tänään on Allegran 10-vuotis juhlaseminaarissa kysytty mielestäni eräs ehkä aikamme perustavanlaatuisimmista yhteiskunnallisista kysymyksistä: mikä on tutkitun tiedon yhteiskunnallinen rooli sosiaalisen median informaatiotulvan aikana? Kysymys on tärkeä, ja sen voisi muotoilla myös esimerkiksi näin: mikä on asiantuntijatiedon, pitkäkestoiseen tutkimukseen ja hitaaseen, laaja-alaiseen ajatteluun, pohdintaan, analyysiin perustuvan tiedon ja tieteen asema nykyisessä nopeita (ja usein myös yksinkertaisia!) ratkaisuja suosivassa yhteiskunnassa?
Yhdysvaltalainen merisotakoulun professori emeritus Tom Nichols kirjoitti 2017 kirjan the ”Death of Expertise”, Asiantuntijuuden kuolema, jossa hän sanoo, että kukaan ei ole kaikkien asioiden asiantuntija tietenkään, mutta nykyinen, suureksi osaksi internetissä vellova keskustelutapa vahvistaa yhä useampien uskoa (ja varmuutta!) siihen, että juuri he ovat kaikkien asioiden ja alojen asiantuntijoita ja voivat sanoa mitä tahansa mistä tahansa. Nichols toteaa, että kun tähän lisätään vielä hyvin yleinen ajatus, ”minun tietämättömyyteni on yhtä arvokasta kuin sinun tietosi”, niin tilanne on hankala. Tutkijat ja kansalaiset eivät käy dialogia, vaan pikemminkin vetäytyvät etäämmälle toisistaan. Tällaisessa tilanteessa Allegran kaltaisen yhdistyksen toiminta on ensiarvoisen tärkeää. tutkitusti.fi -sivuston tyyppiset alustat, joissa asioista kirjoitetaan yhtä aikaa yleistajuisesti ja laaja-alaisesti – yleistajuisuuden ei tarvitse tarkoittaa asioiden yksinkertaistamista– perustellusti ja analyyttisesti pitävät kriittisen ajattelun lippua korkealla. Ja ennen kaikkea: rauhallisesti argumentoidut tekstit rauhoittavat keskustelun kierroksia.
Näinä yliopiston näivettymisen aikoina yliopistolaisten terävin, uutta luovin ja kriittisin ajattelu on jo väistämättä siirtynyt yliopistorakennusten konsulttihokemilla tuhrittujen seinien sisältä ulos, kahviloihin, baareihin, kellareihin, ihmisten olohuoneisiin. Siinä missä nyky-yliopistot keskittyvät tutkintojen tehotuotantoon ja yliopistotoiminnan esittämiseen harrastajateatterityylillä, laaja-alainen ja kriittinen ajattelu hengittää jossain muualla.
Allegra Lab Helsinki on yksi tällainen paikka, jossa kriittinen ajattelu hengittää ja voi hyvin. Allegran kokeellisuus, monialaisuus, rohkeus ja vallattomuus ovat vertaansa vailla.
Näin ollen Allegra on ilman muuta edelläkävijä tässä yliopiston reunamille siirtyvien riippumattomien ja vapaiden tutkijaverkostojen todellisuudessa. Filosofi Eero Ojanen totesi viime vuonna julkaisemassaan kirjassa ”Sivistysvaltio Suomi jatkuvien kriisien ja vastuun aikakaudella”, että sen sijasta, että me penäämme tieteeltä ja taiteelta jatkuvasti niiden talousvaikutuksia, meidän tulisi pikemminkin penätä taloudelta sen sivistysvaikutuksia. Ja tässä mielessä Allegra on edelläkävijä myös: se asettaa jatkuvasti sivistyksen kaiken tekemisensä keskiöön, eikä kysele tutkimukselta ja taiteelta niiden talousvaikutuksia.
Jos yliopistolaitos joskus tulevaisuudessa toivottaa kriittisen ajattelun jälleen tervetulleeksi seiniensä sisäpuolelle, niin on äärimmäisen arvokasta, että Allegra (ja muut vastaavat toimijat) ovat jatkuvasti viljelleet kriittistä ajattelua, pitäneet sen elävänä ja vireänä ja monimuotoisena.
Lopuksi haluan onnitella lämpimästi kaikkia entisiä ja nykyisiä allegralaisia ja Allegran yhteistyökumppaneita, ja toivon mitä parhainta tulevaisuutta yhdistykselle.
Kohottakaamme malja Allegra Lab Helsingille!
