Vertaistukea ilmastoahdistukseen
BY: ETIIKKA.FI, TEOLOGIA.FI, ANTROBLOGI
Tarkastelemme luonnonvarojen liikakäytön aiheuttamaa kestävyysvajetta ja suomalaisten eettistä velvollisuutta vastata ilmastonmuutoksen haasteisiin. Lisäksi pohdimme ympäristöahdistusta ja keinoja sen lievittämiseen. Luomme myös katsauksen Huippuvuorille, jossa jääkarhu vaeltaa ympäristössään villinä ja vapaana. Ajatus sen koskemattomuudesta on osittain kuvitelma, johon ihmisillä on tällä hetkellä tarve uskoa.
“Ekologinen kestävyysvaje on eettinen haaste”
Suomella on kestävyysvaje, jossa on kyse paljon muustakin kuin rahojen riittämisestä eläkkeisiin, koulutukseen, sairaanhoitoon, teihin ja armeijan hävittäjähankintoihin. Pitkällä aikavälillä vakavampi kestävyysvaje syntyy luonnonvarojen liikakäytöstä. Ammennamme hyvinvointiamme kestämättömällä tavalla ekosysteemeistä ja käytämme liikaa uusiutumattomia luonnonvaroja.
Suomi on silti yksi niistä maista, joilla on parhaat mahdollisuudet sopeuttaa toimintansa ympäristön asettamiin rajoihin. Olemme taloudellisesti vauras, hyvin koulutettu, demokraattisesti hallittu ja vakaa hyvinvointiyhteiskunta. Meidän on mahdollista vastata ilmastonmuutoksen, elonkirjon kadon ja luonnonvarojen hupenemisen kaltaisiin uhkiin siten, että ratkaisut ovat tehoavia mutta samalla reiluja ja yhteiskunnallisesti riittävän hyväksyttäviä.
Kirjoittaja Jari Lyytimäki (FT, dos.) on erikoistutkija Suomen ympäristökeskuksessa. Teksti on julkaistu marraskuun alussa Etiikka.fi-blogissa.
“Mikä avuksi kun ihminen kärsii ympäristöahdistuksesta?”
Ympäristökysymykset voivat aiheuttaa ihmisissä paljon erilaisia tunnereaktioita. Tutkijatohtori Panu Pihkalan teos ‘Päin helvettiä? Ympäristöahdistus ja toivo’ vuodelta 2017 pureutuu ympäristöahdistuksen aiheuttamiin tunteisiin ja ahdistuksen kohtaamiseen sekä pyrkii löytämään ratkaisukeinoja ahdistuksen lievittämiseksi ja poistamiseksi. Yksi tavoitteista teoksen taustalla on se, että lukija saa nimiä tunteilleen ja aikamme ilmiöille.
“Kirja on jo itsessään vertaistukea: on helpottavaa huomata, että monet muutkin kokevat samanlaisia tunteita. Heille, jotka eivät koe suurempaa ympäristöahdistusta, kirja toimii ymmärryksen avaajana toisten auttamiseksi”. Pihkala korostaa kahden tason näkökykyä, joka on eräs teoksen keskeisimmistä teemoista. Asiat voivat näyttää huonommilta tietystä näkökulmasta katsottuna, mutta samalla on hyvä huomata, että asiat eivät välttämättä ole niin huonosti toisenlaisesta perspektiivistä katsottuna.
Teologia.fi -sivuston kirjaesittely on julkaistu syksyllä 2017.
“Ihminen osana jääkarhua”
Huippuvuorten jääkarhu saattaa vaeltaa ympäristössään villinä ja vapaana, mutta ajatus sen luonnontilaisesta koskemattomuudesta on ainakin osittain kuvitelma, johon ihmisillä on tällä hetkellä tarve uskoa.
Jääkarhu ja sen asuttama ympäristö kietoutuvat Norjan Huippuvuorilla ihmiskulttuuriin ja yhteiskuntaan monilla tavoin. Artikkelissa tarkastellaan muun muassa jääkarhun punoutumista paikalliseen talouteen, siihen liittyvää symboliikkaa ja villeyden merkitystä. Syksyllä 2018 julkaistu artikkeli on toinen osa neliosaista reportaasia, joka käsittelee ihmisten ja jääkarhujen suhdetta Huippuvuorilla. Naapurina jääkarhu -hankkeessa AntroBlogin toimittajat ovat selvittäneet paikallisten suhdetta jääkarhuun ja ympäröivään arktiseen luontoon, sekä jääkarhun sosiokulttuurista merkitystä ihmisyhteisölle.
TUTUSTUTHAN MYÖS
KUMPPANEIHIMME
