Tutkitusti-hanke korkeakouluharjoittelijan silmin

14.6.2021
dialogi_blogi

Aloitin helmikuussa 2021 työni korkeakouluharjoittelijana sometuottajan roolissa Tutkitusti-hankkeessa. Silloin tiedeviestintä terminä ja merkityksiltään oli minulle vielä vierasta aluetta. Nyt, neljä kuukautta myöhemmin harjoitteluni lopulla, olen koonnut yhteen sen, miten itse tiedeviestintäkentän ja Tutkitusti-hankkeen koen.

Tiedeviestintä ei ole yksisuuntaista ohjeiden tai faktojen esittämistä. Erityisesti sosiaalisen median avulla se muuttuu kaksisuuntaiseksi vuoropuheluksi, joka läpivalaisee kaikkea, mitä yhteiskunnassamme ja sen ulkopuolella tapahtuu. Yleistajuisten tiedejulkaisuiden ylläpito vaatii sen, että yleisölle annetaan mahdollisuus osallistua ja rakentaa keskustelua. Tutkitun tiedon yhteiskunnallinen vaikutus kasvaa entisestään, kun se jalkautetaan tieteellisten piirien ulkopuolelle.

Tiedeviestintää sosiaalisessa mediassa

Sosiaalisessa mediassa viehättää sen helppous. Vuonna 2021 on vaikea haastaa sitä, etteikö medioituminen olisi vahvasti läsnä nyky-yhteiskunnassamme. Vaikka toiminta tulee yhä mediavälitteisemmäksi, se auttaa meitä myös identiteetin ja maailmankuvan rakentamisessa. Parilla ruudun napautuksella ja sormen pyyhkäisyllä ihmiset saavat eteensä rajattoman määrän informaatiota. Tässä piilee myös sosiaalisen median vaara.

Enää ei voi pelkästään odottaa, että ihmiset löytävät tutkitun tiedon ja saapuvat sen luokse itse. Aika on rajallisesti itse kullakin. On työt, opinnot sekä ihmis- ja perhesuhteet. Sitten pitäisi syödä hyvin, urheilla, viettää aikaa itsekseen ja muiden kanssa, meditoida ja rentoutua. Jokaisella on omat haaveensa ja haasteensa. 

Siksi tieteen ja tiedeviestinnän on tärkeä jalkautua sinne, missä ihmiset liikkuvat. Tämä on se hetki, jolloin yleistajuisten tiedejulkaisuiden tulee astua vaikuttamaan mediakentälle. Sinne, missä syntyy kohtaamisia ja ahaa-elämyksiä, ja missä sanat muuttuvat keskusteluksi ja teoiksi. Lopulta populaarit tiedejulkaisut leviävät kaikkialle. 

Yleistajuisilta tiedejulkaisuilta toivon enemmän ylpeyttä omasta tekemisestään ja rohkeutta kokeilla erilaisia asioita ja tapoja viestiä. Tämän lisäksi kehotan asettumaan naapurin, lähiapteekin farmaseutin sekä puistoissa istuvien ystäväporukoiden asemaan. Mikä heitä kiinnostaa ja miten saan heidät ohjattua tutkitun tiedon äärelle? 

Töissä pandemian aikana

Olen paljon pohtinut, miltä kevääni Tutkitusti-hankkeessa olisi ollut ilman koronapandemiaa. Tietynlainen hitaus toiminnassa korostuu, mutta samalla oma vastuu kasvaa. Olen ollut kuitenkin onnekkaassa asemassa siinä mielessä, että olen päässyt kasvokkain tapaamaan hankkeen jäseniä. Tämä ei ole ollut tilanne kaikkien kevään korkeakouluharjoittelijoiden suhteen. Ilmiselvää on, että kohtaamisia olisi ollut enemmän, mutta eniten mietin sitä, mistä eri tieteenaloilla olisi puhuttu? Mikä olisi ollut ajankohtaista, mitä ilmiöitä, ihmisiä ja tapahtumia olisimme seuranneet? Tätä on miltei mahdotonta aavistaa. Toisaalta ajankohtaisuus on aina se, joka linkittää tiedon ihmisten elämään. 

Viimeisinä työpäivinä ajatusten jo siirtyessä kohti lomaa totean olevani todella ylpeä siitä, että olen saanut olla osa tätä hanketta! Jokainen on erilainen ja jokaisella on omat vahvuutensa. Tämä on hankkeen ehdoton etu. Erilaisista lähtökohdista muodostuva toimitus ja verkosto muodostavat mosaiikin, jossa monipuolisuus ja -äänisyys korostuvat.

Työssäni aikaa vievintä, mutta myös antoisinta, on ollut verkoston julkaisemien tekstien lukeminen. Parasta on uuden oppiminen ja pienten yksityiskohtien poimiminen, joita olen lähipiirilleni jakanut. Tutkitusti-hanke on saanut minut vaikuttumaan ja vaikuttamaan, miksei kaikkia muitakin?

Eevi Laine

Eevi Laine

Kirjoittaja on Tutkitusti-hankkeen kevään 2021 sometuottaja, joka opiskelee alue- ja kulttuurintutkimusta Helsingin yliopistolla viidettä vuottaan. Kesällä hän kirjoittaa graduaan Helsingin kaupungin brändiin ja tapahtumallisuuteen liittyen.

Herättikö teksti ajatuksia?

Ota yhteyttä!

Tarjoa tekstiäsi: info@allegralabhki.fi