Surun onni, vai onnen suruisuus – näkökulmia nostalgiaan
BY: ANTROBLOGI; PERHE, SUHTEET JA YHTEISKUNTA; HYBRIS
Nostalgiaa määrittää tunnepitoinen suhtautuminen menneeseen. Aihe nousee esiin myös muuton yhteydessä, jolloin esineiden sietämätön merkityksellisyys paljastuu. Tunnepitoisilla toiveilla on roolinsa myös perheen kokemuksessa: todellinen perheemme ei usein vastaa kuvitelmaamme siitä.
“Muutto paljastaa tavarapaljouden”
Miksi kodit ovat niin täynnä tavaraa, vaikka samalla puhutaan poisheittoyhteiskunnasta, suunnitellusta vanhenemisesta, jatkuvasta uutuudenhimosta ja yhä kasvavista jätevuorista? Näiden puheiden perusteella luulisi, että nykyihmiset olisivat luopumisen mestareita. Silti kodit tuntuvat natisevan liitoksissaan niihin vaivihkaa kertyneiden tavaroiden määristä.
Tavarapaljoudet paljastuvat kotien piiloista vasta, kun jokin häiritsevä tapahtuma pakottaa ne esille. Tällaisia arkielämän katkoksia ovat esimerkiksi suursiivous, perhesuhteiden muutokset – tai muutto. Muuttaminen pakottaa kohtaamaan ja käsittelemään koteihin vaivihkaa kertyneitä tavaroita. Jokainen esine joutuu arvioinnin kohteeksi, kun muuttajat miettivät, millaisten tavaroiden kanssa elämää halutaan jatkaa uudessa asunnossa. Näissä pienimuotoisissa kriiseissä esinesuhde paljastuu tutkijan tarkasteltavaksi.
AntroBlogin kirjoitus tältä kesältä perustuu Veera Kinnusen (YTT) väitöskirjaan Tavarat tiellä: Sosiologinen tutkimus esinesuhteista muutossa.
“Meillä kaikilla on kaksi perhettä”
Ihanteellinen kuva omasta perheestämme ei useinkaan kohtaa sitä arkista perhettä, jonka kanssa elämme. Toiveiden ja todellisuuden ristiriita tulee näkyväksi erityisesti kriiseissä ja muutostilanteissa, mutta on olemassa myös muulloin. Itse asiassa voidaan ajatella, että meillä kaikilla on ikäänkuin kaksi perhettä.
Perhe, suhteet ja yhteiskunta -sivuston tekstissä viime keväältä sosiologian tohtorikoulutettava Aino Luotonen tarkastelee kuvitellun ja eletyn perheen välistä jännitettä sivuten myös Gilmoren tytöt -sarjaa.
“Rakastuin väitöskirjaani”
Hybris-lehden Nostalgia-teemanumerossa (2015) lähestytään nostalgiaa monelta kantilta. Mukana on myös väitöskirjatutkija Reetta Eirasen kirja-arvio:
“Haluan olla tuon kanssa joka hetki, kaikki aika toisaalla on hukkaan heitettyä. Minä ja rakastettuni? Ei, minä ja väitöskirjani. Tosin vain työpäivän aikana. Carol Kiriakosin ja Kimmo Svinhufvudin Tohtoritakuu onnistui syventämään minun ja väitöskirjani suhdetta ja viemään sen uudelle tasolle.”
TUTUSTUTHAN MYÖS
KUMPPANEIHIMME
