Miten suru voi muuttaa suhdetta itseen ja maailmaan? Suuriin muutoksiin liittyy monesti surua ja tarvetta sen kohtaamiseen. Tämän viikon Muutos-lukupaketti tarkastelee surua yhteisöllisyyden, sivuuttamisen ja velvollisuuden näkökulmista.
Yhteisöllistä surua
Perinteiset suruteoriat korostivat surun eri vaiheita ja keskittyivät surevaan yksilöön. Vaikka länsimaissa yksilökeskeisyys korostuu, vaikuttaa siltä, että surua kohdatessa koetaan tarvetta sen jakamiseen muiden kanssa. Uudemmissa suruteorioissa painotetaan yhteisön tuen merkitystä sekä rituaaleja, jotka auttavat ylläpitämään ja muuttamaan suhdetta menetettyyn yksilöön.
”Hautajaiset ovat perinteisesti olleet tärkeä yhteisöllinen rituaali osana suruprosessia.”
Auli Vähäkangas 5.1.2018
Näkymätön suru näkyväksi
Sosiaalisesti sopivana pidetty sureminen kattaa yleensä yksilöinä nähtyjä ihmisiä ja enenevissä määrin lemmikkejä. Suru voi myös kohdistua laajemmin tuntemattomiin tuotantoeläimiin, joita kasvatetaan kuolemaan. Tämä suru on osalle jatkuvasti läsnä, mutta sille ei ole vakiintuneita käytäntöjä tai tilaa, jotka auttaisivat surun kohtaamisessa ja ilmaisussa.
”Jos siis tuotantoeläinten kohtelusta aiheutuvalle surulle, ahdistukselle ja muille tunteille annetaan enemmän tilaa, tehdään myös niiden asemaan liittyvät ongelmat näkyvämmiksi ja tosiksi.”
Tiina Ollila ja Terhi Hannola 3.10.2022
Sateenkaarevan surun sivuuttamista
Erojen yhteydessä heteronormatiiviset käsitykset vaikuttavat suremiseen ja surun arvottamiseen; samaa sukupuolta olevan kumppanin menetykseen ei aina osata suhtautua samalla vakavuudella kuin muuta sukupuolta edustavan kumppanin menetykseen. Tämä asettaa surijat eriarvoiseen asemaan.
”Vaikka voimakkaimmat tunnekokemukset liittyvät eroissa usein kumppanin menettämiseen, heteronormatiiviset ja syrjivät käsitykset LHBTIQ+ ihmisistä kietoutuvat eroihin monin, ajallisesti muuttuvin tavoin ja syventävät surua.”
Annukka Lahti 22.2.2023
Suru moraalisena velvollisuutena
Sureminen on aktiivista toimintaa, ja onnistunut sureminen lisää itsetuntemusta, joka auttaa moraalisen elämän elämisessä. Suremista läheisen kuoleman edessä voidaan pitää moraalisena velvollisuutena. Taustalla on ajatus, että tunteilla on moraalista merkitystä; tuomitsemme poliitikot, jos he eivät tunne myötätuntoa väkivallan uhreja kohtaan.
”Aivan kuten meillä on mahdollisuus kehittää luonnettamme hyveelliseen tai paheelliseen suuntaan, voimme kehittää myös tunne-elämäämme toivotulla tavalla.”
Lari Launonen 14.11.2022
