Uskonnoista puhutaan tänä päivänä universaalina ilmiönä, jota löytyy kaikista ihmisyhteiskunnista. Mutta tiesitkö, että nykyisenkaltainen käsitys uskonnosta yleisinhimillisenä, muusta elämästä erillään olevana kategoriana syntyi vasta noin 1600-luvun Euroopassa?

VTT Timo Kallinen vie lukijan matkalle sekularistisen ajattelun globaaliin historiaan tutkimalla sitä, miten eurooppalainen uskontokäsitys on otettu käyttöön muualla maailmassa, ja millaisia erityisiä paikallismuotoja se on ottanut Intiassa, Kiinassa ja Afrikassa.

“Toisin kuin Kiinassa, jossa uskonto ”ulkoistettiin”, Intiassa siitä tuli osa nationalistista ideologiaa. … [S]iirtomaa-ajan intialaisille uskonoppineille hindulaisuuden luokittelu uskonnoksi ei tuottanut ongelmia. Päinvastoin, joillekin heistä hindulaisuus oli Intian antama osuus kaikkien uskontojen tuottamaan ”yleismaailmalliseen viisauteen”. Samanlaista universalismia ilmensivät länsimaiselle yleisölle suunnatut hengelliset harjoitteet, kuten jooga tai gandhilainen poliittinen filosofia, jotka ammensivat suoraan hindulaisesta perinteestä.”

Lue artikkeli täällä