Muistelun rituaalit auttavat hahmottamaan tulevaisuutta
BY: KATSOMUKSET, PERHEYHTEISKUNTA, PYHIINVAELLUKSIA
Lokakuun lopuksi hiljennymme tarkastelemaan edesmenneiden muistelun rituaaleja ja pohdimme perheen merkitystä. Luomme myös katsauksen Halloweenin juuriin: Satokauden päätteeksi muinaiset keltit tekivät nauriista lyhtyjä ja kattoivat pöytään paikan myös edesmenneelle perheenjäsenelle
"Perinteisiä ja persoonallisia muistelun rituaaleja"
Hautajaisrituaalit ja muut kuoleman jälkeiset tapahtumat auttavat kanavoimaan tunteita ja ymmärtämään tunteiden ja muistamisen merkitystä. Muistelun rituaalit ovat monelle surevalle tärkeä kanava työstää suhdetta kuolleeseen ja pohtia omaa tulevaisuutta menetyksen jälkeen.
Suomalainen yhteiskunta on pitkään ollut katsomusten ja niihin liittyvien rituaalien osalta melko homogeeninen. Tämä tilanne on nyt muuttumassa, kertoo Katsomukset-sivuston tuoreessa artikkelissa Helsingin yliopiston pastoraaliteologian professori Auli Vähäkangas. Perinteistä halutaan edelleen pitää kiinni mutta niiden rinnalle ja yhteyteen rakennetaan erilaisia persoonallisia muistelun rituaaleja.
“Kaikkialla oleva perhe”
Perhe tarkoittaa useimmille merkityksellisiä ihmisiä, jotka ovat jossain muodossa mukana elämässä joka päivä, joko ajatuksissa tai samaa keittiötä jakamassa. Koettuja perheitä on yhtä paljon kuin ihmisiä. Eikä yhdenkään ihmisen kokemus perheestä pysy muuttumattomana elämänkulun aikana. Ihmiselämään voi mahtua monia, keskenään erilaisia perheitä.
Perhe voi myös tarkoittaa elämässä joskus mukana olleiden ihmisten jättämää aukkoa. On monia, joiden ympäriltä perhe – sellaisena kuin se joskus on ollut – on jostain syystä kadonnut. Perheen ihmiset ovat saattaneet olosuhteiden pakosta ajautua toisistaan tuhansien kilometrien päähän. Perheenjäsen, useampikin, on voinut kuolla tai ihmissuhde päättyä.
Perheeseen kytkeytyvät elämän suurimmat siirtymät. Kun uusi ihminen syntyy, hän on aina jonkun lapsi. Ja kun ihminen kuolee, hänkin on jonkun lapsi, usein myös jonkun sisar, veli, rakastettu tai läheinen. Uusia perheitä alkaa rakentua kohtaamisissa, joissa tunnetaan jotain erityistä ja mieleenpainuvaa. Perhesuhteisiin liittyvät kipeimmät, salatuimmat, ylentävimmät ja onnellisimmat muistot, niin hyvässä kuin pahassa syvimmän jäljen itseen jättäneet asiat.
Myös se, mitä perhe voi ylipäätään olla tai millaisia perheitä voimme kuvitella, muuttuu ajan kuluessa.
Perheyhteiskunta-blogin päätoimittaja, sosiaalipsykologi Vaula Tuomaala avaa blogin keskeistä teemaa sen ensimmäisessä tekstissä vuodelta 2016. Tuomaala tutkii sosiologian alan väitöskirjassaan äitiyttä, perheellistymistä ja lasten perhekokoonpanoja avioliittoperheen ulkopuolella. Blogi jakaa tutkimuksen innoittamia kirjoituksia läheissuhteista.
”Halloweenin kelttiläiset juuret”
Satokauden loppua syksyllä on eri kulttuureissa juhlittu erilaisin vuodenkiertoon liittyvin menoin. Suomessa tällainen juhla on perinteisesti ollut sadonkorjuun juhla kekri. Muinaiset keltit juhlivat marraskuussa samhainia – vuoden pimeän puoliskon alkua ja karjan siirtämistä kesälaitumilta alas talvilaitumille.
Samhainia pidettiin aikana, jolloin portit tämän- ja tuonpuoleisen välillä olivat auki. Sekä haltiat että kuolleet oli tärkeä pitää tyytyväisinä, jotta ne antaisivat siunauksensa talolle tulevan talven varalle. Juhlan viettoon liittyi myös tapa sytyttää kynttilöitä ja tehdä nauriista lyhtyjä.
Kelttiläisen kristillisen hengellisyyden tutkija Katja Ritari tarkastelee tekstissään vuodelta 2015 muinaista juhlaa ja sen myöhempiä muutoksia. Pyhiinvaelluksia-blogissaan hän jakaa ajatuksiaan tutkimusaiheestaan myös akateemisen yhteisön ulkopuolelle.
TUTUSTUTHAN MYÖS
KUMPPANEIHIMME
